|
Kirjoittanut Amina
|
|
08.11.2007 |
|
Arvostelu 
Mika Lietzén: Tarinoita lännestä. Asema 2007
Hyvän arkitarinan pitäisi olla helposti lähestyttävä, mutta samalla kiinnostava ja yllättävä. Mika Lietzénin Tarinoita lännestä kertoo neljä tällaista tarinaa. Päähenkilöinä ovat perheenäiti ja mielenterveysongelmainen nuori nainen, maahanmuuttajaisä ja hänen suomalaissyntyinen poikansa, ohikulkija ja kadulle sammunut mies sekä Ruissalossa matkaileva turistipariskunta. Tapahtumat on nimetty länsisuomalaisten paikkojen mukaan, mutta suurin osa niistä voisi tapahtua missä päin Pohjois-Eurooppaa tahansa.
Tarinat ovat pieniä katkelmia näiden tavallisten mutta ei aivan tavanomaisten ihmisten kohtaamisista. Eri ikäiset, eri sukupuolta ja eri elämäntilanteissa olevat hahmot ovat ennen kaikkea ihmisiä, joiden kohtaamisista välittyy inhimillistä lämpöä ja usein hiukan surumielinen tunnelma. Jokainen hahmo on omalla tavallaan inhimillinen ja siksi, jos ei samaistuttava, niin ainakin ymmärrettävä. Tarinat ovat yllättäviä kuin arki parhaimmillaan. Ne jäävät mieleen ja herättävät kysymyksiä, niin kuin sattumalta kuullut tai nähdyt kohtaamiset, joita ohikulkija ei saa mielestään vaikkei asia häneen liittyisikään.
Lietzénin siveltimenvedot ovat yksinkertaisia ja ilmeikkäitä. Kuvat ovat mustetta paperilla, mutta samalla eläviä ja hengittäviä ihmishahmoja. Taustoja on vain silloin, kun se on välttämätöntä. Kerronta pohjautuu dialogiin, jota tauotetaan kuplattomilla kuvilla. Eleet, ilmeet ja etäisyydet ovat kuitenkin olennainen osa tarinaa kuvatessaan henkilöiden välisiä sanattomia jännitteitä.
Albumia mainostetaan kannessa novellikokoelmana, mikä parhaimmillaan houkuttelee kotimaisen kirjallisen lyhytproosan ystäviä myös sarjakuvien pariin. Näiden tarinoiden parissa he tuskin tulevat pettymään.
Lisää kommentti |
|
Viimeksi päivitetty ( 08.11.2007 )
|
